Tulee päivä,  jolloin ymmärrät vihdoinkin sen,  mitä on elää nyt ja tässä.  Mitä on nauttia pienistä asioista.  Mitä et ole tehnyt tai mitä olet jättänyt tekemättä.  Päivä milloin ymmärrät,  että sinä  olet pieni osa tätä kaikkea ja on olemassa asioita joita ei voi vain hallita itse. Mutta miksi näin kovan kautta...

Nytkö se on, sen aika... Tämä kysymys pyörii päässäni, löydettyäni kyhmyn kainalostani. 

Itku kiertää,  onko tämä syöpä.  Päässä käy tasaisella huminalla vaihtoehdot -mitä jos se on ja mitä jos se ei ole. 

Tiedän,  että jos asia on näin,  että minun vuoroni on tämä kohdata,  tulen tekemään kaiken käytännön järjestelyjen eteen,  että rakkaiden elämä jatkuu hyvänä ja nauttimaan siitä mitä minulle suodaan.  Mielessä pyörii vakuutukset, raha-asiat, lainat,  kodinhoito, läheiset, kaikki. Niin sitä vaan mennään pinnallisuudessa ja työnnetään tunteet sivuun, mutta järki sentän on säilytettävä tuli mitä tuli.

Mitä jos ei ole - lupaan itselleni elää täydemmin niinkuin haluan ja nauttia siitä täysillä.  Lupaan pitää kehostani huolta ja käyttää aikani niin että läheiseni tietävät olevansa valtavan rakastettuja. 

Tästä se lähtee tämä jakso elämässäni...