Kun selviää ensimmäisestä ajatuksesta yli.  Kun on selitellyt itselleen,  että ei tässä hätää,  on seuraavana vastassa pelko.  Pelon jälkeen viha.  Olen vihainen itselleni.  Miksi en ole pitänyt itsestäni parempaa huolta,  olisinko voinut tehdä toisin.  Kaikki ne elämän virheet mitä olen hyväksynyt osaksi itseäni,  ovat taas edessäni.  Yritän järkeillä ja luottaa.  Kummastelen jälleen väsymystä,  lihaskipuja,  huonoa oloa ja päänsärkyä.  Luen netistä,  "oireita;  alkoholista tulevat kivut" ja mietin,  että siksi en ole juurikaan juonut aikoihin mitään missään. Tosin en normaalistikaan juo juurikaan, mutta nyt en sitä vähääkään. 

Tiedän,  luulo ei ole tiedon väärti. Tiedän,  että silti tulee epäilyksiä.  Kenenkään olisi turha tässä vaiheessa sanoa,  älä huoli,  kun et tiedä. Jokainen ihminen reagoi tähän eritavoin, tämä on minun tapani. Ajatus lipuu työssäkin tähän,  ei sille vaan voi mitään. Harmittaa vietävästi kun nyt on työ mistä pidän, juuri alkanut ja ajatus ei pysy kasassa. Nyt jos kuvissa havaitaan jotain,  niin tuskin pysyy jatkossa senkään vertaa kun alkaa tulosten odottelu. 

En hämmästyisi yhtään siitä,  että syöpä olisi nyt tullut minun kohdalleni,  toivon vain,  että uutiset on hyviä ja jos hoitoa tarvitaan niin se menisi helposti ja pian.  Toivon vain parasta kaikessa.